Mainin rannoilta

Kesää kohti mennään isoin harppauksin. Ensimmäisenä sen huomaa puutarhassa. Sipulikukat (ne kevätsellaiset) kukkivat enää varjoisissa paikoissa ja ovat sielläkin luultavasti lähipäivinä mennyttä kauraa. Seuraavana kukkimisvuorossa taitavat olla jättilaukat. Olen istuttanut niitä useampia eri lajikkeita vähän sinne ja tänne, enkä enää itsekään muista, minkälaisia on mistäkin penkistä odotettavissa. Sieltä niitä liljoja puskee ylös Kuten myös kuunliljoja Melkein huvitti tänään Saksan uutisia lukiessani Saksan Bundestagin ministerpräsidentin W. Schäublen ehdotus, että koululaisten kesälomia voitaisiin lyhentää, koska tänä kesänä matkoille lähteminen on joka tapauksessa hyvin epävarmaa. Kyllä, tämä oli ihan tosissaan tehty ehdotus. Tämä on NIIN tyypillistä saksalaista ajattelutapaa. Lomaa voi olla vain silloin, jos lähdetään reissuun. Eikä tietenkään mihinkään kotimaan reissuun, vaan ainakin nyt täytyy lentää. Asia, joka ei ole mennyt mun kaaliin koskaan ja olen hyvin onne

Pääsiäinen on ollut tälle vuotta monin tavoin erilainen. Yleensä olen koristellut täkäläiseen tapaan melko runsaasti ja suunnitellut syömisiä sun muuta ihan kuin joulua varten. Tänä vuonna toki suunnittelin syömiset, koska olen muista riippuvainen kaupassa asiointien suhteen. Olemme myös siirtyneet Eisamann- firman asiakkaiksi. Tämä on pakastetuotteita myyvä firma, joka tuo tilatut tuotteet aina kolmen viikon välein kotiovelle. Olin pitkään siinä luulossa, että myyvät vain valmistuotteita, mutta huomasin ilokseni, että heillä on valtavan hyvä valikoima käsittelemättömiä pakastevihanneksia, lihaa, kalaa, simpukoita jne... Tälläinen sopii nyt just aivan loistavasti meidän tarpeisiin. Otin käyttöön myös toisen vastaavan palvelun, joka toimittaa bio- tilan vihanneksia, maitotuotteita, munia ja lähilihaa. Heiltä saan nyt tulevana keskiviikkona ensimmäisen erän. Jos ollaan tyytyväisiä, tilaan varmasti vastaisuudessakin. No se ruokajutuista, vaikka tärkeitä ovat tietysti nekin. Nyt vain on

Ihan valtavasti ei täällä kotielämässä tapahdu, joten nyt vain muutama pilkahdus viimeisiin neljään päivään. Perjantaina kävin heti aamusella omalääkärin luona. Tarvitsin muutaman lähetteen ja reseptin. Vastaanotolla ei ollut ketään muuta, kuin minä, joten ei tarvinnut väistellä kenenkään yskimisiä tai huolehtia turvavälejä. Otin vasta- ainetestin puheeksi ja lääkäri oli hyvinkin testin kannalla, mutta sitä ei voitu vielä heillä tehdä, koska heidän käyttämänsä labra ei ollut vielä tehnyt päätöstä, minkä testin ottavat käyttöön ja näin ollen he eivät voineet vielä testata. Kehotti ottamaan asian vielä tällä viikolla onkologin vastaanotolla puheeksi, koska he käyttävät eri labran palveluja ja saattaa olla, että heillä testi on jo käytössä. Michael sanoi eilen, että eikä sekään ole mikään ongelma, että hän ottaa multa verinäytteen sitä testiä varten ja vie sen työpaikalleen testattavaksi. Mutta heilläkään ei vielä ole testi käytössä. Jotain kautta testi siis tulee varmasti tehdyksi, nyt

Päivät eivät tällä hetkellä paljoa toisistaan poikkea ja usein täytyy miettiä, mitä päivää tässä elellään. Tietääkseni tänään on keskiviikko. Osterbrunnen eli pääsiäiskaivo, jota ei tänä vuonna ole koristeltu (vaatisi liian paljon lähikontakteja) Päiväni aloitin taas aamukahvilla sängyssä. Tämä on niin mukava ele Michaelilta, että hän tuo joka ikinen aamu mulle kahvin sänkyyn. Mitään muuta en siihen edes kaipaa. En kuulu ihmisiin, jotka osaisivat syödä sängyssä. Onhan sitä kokeiltu, mutta ei, en tykkää ja paikoitan mieluummin syömiset sängyn ulkopuolelle. Sitä paitsi inhoan leivänmuruja tai muuta vastaavaa sängyssä. Ne eivät kuulu sinne. Eilen illalla sekoittelin eräänlaisen pataleivän taikinan ja se odotteli hienosti nousseena aamulla seuraavia työvaiheita. Leipä on nyt valmis, mutta en ole sitä vielä korkannut. Yhteen aikaan tein pataleipiä hyvinkin usein, mutta sitten se jossain vaiheessa unohtui täysin, kunnes pääsin taas muutama viikko sitten uudelleen niiden makuun. Ku

Edellisen blogini jouduin lopettamaan minusta riippumattomista syistä ja pitkään tässä olen omaa blogia kaivannut. Onpa sitä joku muukin aika ajoin kysellyt. Kiitos siitä. :-) Nyt, kun tässä maailma on Covid19- viruksen myötä ajautunut meille aivan uudenlaiseen tilanteeseen, tuntuu oikein sopivalta laittaa näitä omia ajatuksia ja tunnelmia ylös. En tokikaan ajattele päivittäväni pelkästään coronasta, mutta en halua jättää sitä poiskaan täältä. Olemme kumpikin mieheni kanssa tämän viruksen suhteen vähän erikoisessa asemassa. Itse sairauteni vuoksi ja mies työnsä vuoksi (organisoi ja johtaa tämän alueen coronakeskusta, joka valmistautuu vastaanottamaan hengityskonepotilaita aina 300 potilaaseen saakka). Siinä mielessä on meille molemmille ehkä ihan mielenkiintoista saada kirjattua näitä ajankohtaisia tunnelmia ylös. Täällä olevat asiat ovat kuitenkin vain hyvin pieni siivu sitä, mitä mies töissä tekee, sillä suurin osa jää kuitenkin vaitiolovelvollisuuden alaiseksi tiedoksi, enkä ed